Ei kai ole nykyisyyttä ilman historiaa. PEPOnkin taustalta löytyy pitkäaikainen seurahistoria Uus-Lavolassa.

1940-luku Uus-Lavolan jalkapalloilusta tutkimatonta aikaa on auvoisat ajat ennen "Isä aurinkoisen" kuntien nimen muutoskartoitusta. Kartoista poistettiin mm. nimet Äyräpää, Kivennapa, Muolaa, Uusikirkko, Terijoki ym. ym. Osalle kyseisten alueiden asukkaille tuli uudeksi osoitteeksi Lappeen kunnan Uus-Lavolan kylä. Lisäksi joillakin lemiläisillä heräsi halu asettua asumaan kaupungista kävelymatkan päässä olevaan metsikköön. Vuosi lienee 1946 (Raino Jokelan osoitteen muutos päivä 24.12.1946).Siitä alkoi vintiöiden ja pikkupahantekijöiden kasauma kylässä.
  
1950-luku Muun ryhmäleikin puutteessa potkittiin palloa, jopa painitossuissa "linjan alla" venäläisten hautuumaan vieressä kanervikossa. Ensimmäinen seura oli Voimistele- ja Urheiluseura Uus-Lavolan Haka, jonka palloilujaoston pojat muuttivat Uus-Lavolan Pelipojiksi. Lehdistö ihastui uskaliaasti syöttelevään joukkueeseen. Kun kukaan ei osannut mitään tyyli laukesi luonnostaan, siirrettiin syötöllä vastuu kaverille. Erään ottelun selostuksessa seisio "tyylikäs reilun pelin joukkue".
 
1960-luku 60-luvun alussa saatiin ensimmäinen takapotku Lappeella pyörineeseen Lappeen liigaan. PEPOlaiset osallistuivat Lavola I:nä 9 vuotta, voittaen vain yhdeksän mestaruutta. Sarjasta tehtiin Riennon kyläosastojen välinen. Yksi innostava tapahtuma oli pienen pankin pyöreähkön johtajan esitys seuraparin luomiseksi. Toinen osapuoli oli silloisen Lappeenrannan kuuluisin palloiluseura ja toinen oli U-L PEPO. Siitä piti lähteä Lappeenrantalaisen jalkapallo nousuun pitkin harppauksin. Ilos kesti kaksi vuotta, sitten alkoi vasara paukkua omakotitalon kulmissa. Yhden pepolaisenkin piti luopua omastaan, meni urheiluliike sekä useita palkkapusseja. vt rahastonhoitajan tyhmyyttä tai arkuutta, ei seurojen kassoja yhdistetty. Kun rysähti jäi PePo henkiin, toiselle puolelle jäi joitakin kymmeniä tuhansia maksettavaa.
  
1970-luku 70-kymmen luvun puolivälissä joukkueen alkuperäinen perusrunko lopetti aluesarjassta tippumisen myötä. Seuralla oli heittää ihan kelvollinen B-nuorten joukkue edustusjoukkueeksi. V-divari oli seuran sarjana liki 10 vuotta. Huhtarin asutus antoi potkun nuorisotyön käynnistämiselle. Pelaajia oli mutta valmennuspuolella tapahtui sellainenkin ihme, että valmentaja ilmoitti pojille kesken kauden harjoitusten loppuneen, välineistö löytyi Tapiksen kopista seuraavana päivänä.
  
1980-luku 80-luvun alku oli seuran osalta surkea, edustusjoukkue ja muita hajanaisia joukkueita löytyi. Seura kulki kuin kainalosauvoilla, kunnes yksi entinen pelaaja halusi itselleen kaveria pallilutoiminnan piristämiseksi ja jo 89 seura nousi ensimmäistä kertaa III-divariin.
 
1990-luku Seura sahaili III- ja IV-divarien väliä. Eniten sarjatason vaihtoja edustuksen historiassa sattui vuosikymmenen puolivälissä: 94: IV, 95: III, 96: II ja 97: III. Sarjavaihdot saivat liiton kilpailusihteerin nimeämään pepolaisen yhteyshenkilön hissipäälliköksi.
  
2000-luku PEPO kolmosessa kuin punkki päänahassa. Toiminta nykyisellään tarmokasta. Anatomian lakien mukaan viiden vuoden periodilla lienee saavutettavissa nipun verran kakkosen tasoisia pelaajia. Asioiden nopeuttamisessa on useiden asioiden loksahdettava kohdalleen. Edustuksen pelitapaa on pari vuotta hiottu yleisöystävällisemmäksi. Uskomme länsi-Lappeenrantalaisten tulevan Sammonlahteen viihtymään kuten ennen Veiterän suuruuden ajan 1/4 kaupungin väestöstä. Tämä merkitsee 4500 henkeä jolloin kenenkään ei tarvitse olla yksin eivätkä pelaajat ilkeä tehdä virheitä.